Luokanopettajavaihe steinerkoulussa

                          "Maailma on kaunis."

Hampaiden vaihtumisen aikaan, n. 7 vuoden iässä lapsi valmistautuu aloittamaan koulun. Samalla alkaa toinen seitsenvuotiskausi, joka Steinerin mukaan on ihmisen elämänvoimien kehittymisen ja vahvistamisen aikaa. Elämänvoimilla (eteriteetti, muotovoimat) tarkoitetaan steinerpedagogiikassa sitä, mikä antaa fyysiselle ruumille sen muodon, elämän ja hengen. Sen vaikutusta on, että fyysisen ruumiin ainekset muovautuvat erinäköisiksi ilmiöiksi; fyysinen ruumis on siis lopulta elämänvoimien ilmentymä.  

 Steinerkoulussa luokanopettaja opettaa lasta tämän toisen seitsenvuotiskauden ajan, eli ensimmäiseltä luokalta aina kahdeksanteen luokkaan asti. Opettajan ja ryhmän kokoonpanon pysymistä pidetään tässä ikävaiheessa tärkeänä, sillä 7-14 vuotias lapsi kehittää tänä aikana erityisesti  sosiaalisia taitojaan sekä jäsentyy maailmaan omien tunteidensa kautta.

Siinä missä lapsi ensimmäisen seitsemän vuoden aikana kehittyy ja kasvaa ruumiillisesti, tullen ikäänkuin osaksi ulkoista maailmaa, rakentaa hän toisen seitsenvuotiskautensa aikana sisäistä maailmaansa kokemuksistaan ja mielikuvistaan. Elämänvoimat kehittyvät lapsessa vertausten ja mielikuvituksen avulla, joiden kautta hän avautuu maailmalle yhä enemmän oman sisäisyytensä kautta.

Tänä ikäkautena lapsi elää vahvasti tunteissaan, eikä aika ole vielä lainkaan kypsä älyllisyyden ja järjen alueelle siirtymiseen. Sen sijaan on tärkeää, että opetus tarjoaa lapselle tunne-elämää vahvistavia elämyksiä ja kokemuksia, jotka rakentavat siltaa heräävän sisäisyyden ja ulkoisen maailman välille. Tällaisia kokemuksia voi kasvattaja välittää erinomaisesti mm.  tarinoiden ja kertomusten avulla, sillä ne auttavat lasta luomaan vahvoja ja eläviä mielikuvia.  Myös taide, musiikki ja luontoelämykset ovat oleellisessa roolissa, kun halutaan puhutella lapsen tunnetasoa . Kauneus ja kauneuden kokeminen vahvistavat lapsen sisäistä tuntoa elämästä, ja koko tämän ikäkauden ajan lapsen tulisi saada kasvaa tunnelmassa: "Maailma on kaunis."

Kahden ensimmäisen kouluvuoden aikana lapsella on luontainen tarve oppia ilman oman mielipiteen muodostamista. Hän omaksuu uudet asiat paljon mielikuvituksen, muistin ja rytmisen toiston välityksellä, ja koko toisen seitsenvuotiskauden sanotaankin olevan samalla muistin kehityskautta. Steinerin mukaan muisti on sielunvoima, jonka oikeanlainen kehittäminen mahdollistaa asioiden käsitteellisen ymmärtämisen myöhemmin niin, etteivät abstraktit käsitteet jää lapsen olemuksesta irrallisiksi.

Esimerkiksi muistinvaraisesta oppimisesta Steiner antaa kielen ja puheen kehityksen. Lapsi oppii sanat ja käsitteet parhaiten ulkoa opettelemalla, ja ymmärrys puheen sisällöstä kehittyy vaistonvaraisesti. Käsitteitä ei tarvitse läpi selittää lapselle, vaan elävä elämä kuvittaa puheen ja antaa sille sisällön. Vasta myöhemmin, sukukypsyyden heräämisen myötä, avautuu lapselle abstraktien käsitteiden maailma kuin luonnostaan. Mikäli muistia ja muita elämänvoimia on 7-14 vuotiaana vahvistettu ja tuettu oikein, kumpuaa laaja abstrakti ymmärrys elämän ilmiöistä lapsesta itsestään, eikä ulkoapäin eritellyistä merkityksistä ja määritelmistä. Näin lapsen ajattelusta kehittyy oikeasti itsenäistä, ja se kasvaa sopusointuun hänen tunne-elämänsä ja tekojensa kanssa.