Mitä on steinerpedagogiikka?

"Tule siksi mitä olet!"

Steinerpedagogiikan perustana oleva kokonaisvaltainen ihmiskuva jakaa ihmisen olemuksen neljään eri osaan: fyysiseen, eteeriseen, sielulliseen ja henkiseen, joilla jokaisella on ihmisen kehityksessä oma ajankohtansa, tehtävänsä ja erityislaatunsa.  Näitä ikäkausia ja laatuja ymmärtämällä ja havaitsemalla, kasvattajan on mahdollista auttaa lasta löytämään oma ainutlaatuisuutensa ja yksilöllisyytensä sekä saattaa hänet siihen sisäiseen sopusointuun, johon hänessä jo syntymässä ovat olemassa kaikki aiheet.

Steiner jakaa ihmisen kehityksen seitsenvuotiskausiin, jotka rytmittävät ihmisen kasvua lapsuudesta aikuisuuteen, tiedostamattomasta asteittain yhä lisääntyvään tietoisuuteen.

0-7 vuotta

Tänä aikana syntymästä maitohampaiden vaihtumiseen, kehittyy lapsessa hänen fyysinen ruumiinsa. Tätä ikäkautta pidetään myös tahdon eli toiminnallisuuden kehittymisen aikana.

7-14 vuotta

Tämä aika hampaiden vaihtumisesta murrosikään, on ihmisen eetteriruumiin eli elämänvoimien kehittymisen aikaa, jolloin kasvavassa lapsessa eriytyy ja kehittyy erityisesti hänen tunne- ja sosiaalinen elämänsä.

14-21 vuotta

Ikä murrosiästä aikuisuuteen on astraaliruumiin eli ihmisen sielullisten voimien heräämisen ja vahvistumisen aikaa. Tälle kehityskaudelle painottuu nuoren itsenäisen ja yksilöllisen ajattelun kehittyminen.

21- 28 vuotta

Tätä ensimmäistä aikuisuuden ikäkautta nimitetään nk. vaellusvuosiksi, jonka aikana ihminen kokoaa kaikkea elämässä tähän asti kokemaansa ja oppimansa, ikään kuin jäsentyen omaksi itsekseen. Tänä aikana ihminen myös saavuttaa ensikertaa tietynlaisen henkisen kypsyyden.

Seitsenvuotiskaudet rytmittävät ihmisen elämänkaarta, auttaen ymmärtämään ja hahmottamaan ihmisen kasvua ja sisäistä kehitystä. Keskeisintä steinerpedagogiikassa on kokonaiseksi ihmiseksi kehittyminen, jonka vuoksi ihmisen eri olemuspuolien laadullisuuksia on vahvistettava juuri kullekin ikäkaudelle ominaisesti. Steiner korostaakin jokaisessa kasvatusta käsittelevässä esitelmässään sitä, miten tärkeää on, ettei kasvavan lapsen älyllisyyttä herätetä liian aikaisin, ennen kuin hän biologisesti, psyykkisesti ja henkisesti on siihen valmis. Ajattelun voimat heräävät lapsessa vasta sukukypsyyden heräämisen myötä, ja sitä ennen älylliset käsitteet vain näivettävät lapsen tunne-elämää sekä kasvavia elämänvoimia. Tämän perustavanlaatuisen eron ajattelussa voi nähdä suurimpanana poikkeavuutena perusopetuksen ja Steiner kasvatuksen välillä.

Steinerkoulussa pyritään tukemaan lapsen kokonaisaltaista kasvua eheäksi ihmiseksi, jolla ajattelu, tahto ja tunne-elämä ovat keskenään tasapainossa.  Toisin kuin yleisesti ehkä joskus kuvitellaan, ei steinerkoulu suinkaan jää yleissivistyksessä yhtään jälkeen, vaan oppiaines on täysin samaa ja perustuu samaan sovittuun perinteeseen kuin peruskoulussakin. Erona on kuitenkin motiivit ja se, miten opetetaan.

Tämän perinteeseen pohjautuvan, sovitun tiedon eteenpäin siirtämisen avulla lapsi kasvatetaan tietoiseksi omasta itsestään, ympäristöstään ja ajasta, jossa hän elää. Hänet opetetaan ottamaan vastuu omista tunteistaan, pyrkimyksistään ja ajattelustaan, itsestään yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä. Steiner pedagogi ei kuitenkaan ainoastaan opeta ja siirrä tietoa eteenpäin, vaan hänen pyrkimyksensä on auttaa kasvavaa lasta löytämään omat ainutlaatuiset voimavaransa. Opetuksen tarkoitus on läpäistä ihmisen koko olemus, ja valjastaa ihmisessä piilevät tahdon, tunteen ja ajattelun voimat minuuden käyttöön.